Efficacy of neurostimulation across mental disorders: systematic review and meta-analysis of 208 randomized controlled trials
Hyde ym., 2022. Molecular Psychiatry.
- Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi, joka käsitti 208 satunnaistettua, lumekontrolloitua tutkimusta, joissa käytettiin TMS- ja/tai tDCS-hoitoa lasten ja/tai aikuisten hoidossa, joiden ensisijaisena diagnoosina oli mielenterveyshäiriö standardoitujen diagnostisten kriteerien perusteella.
- Suurin osa tutkimuksista koski potilaita, joilla oli vakava masennushäiriö (MDD) tai kaksisuuntainen mielialahäiriö (n = 99), sekä skitsofreniaa tai skitsoaffektiivista häiriötä (n = 59), joita seurasivat pakko-oireinen häiriö (OCD, n = 27) ja päihteidenkäyttöhäiriö (SUD, n = 10), posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD, n = 8), yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (GAD, n = 5), tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD, n = 2) sekä Touretten oireyhtymä ja tikkihäiriöt (n = 2).
- Ensisijaisena tuloksena oli kunkin mielenterveyshäiriön ydinoireiden vakavuuden muutos. Toissijaisina tuloksina olivat pisteiden muutokset tavanomaisissa kognitiivisen toiminnan tehtävissä.
- tDCS:n osalta aktiivinen stimulaatio oli merkitsevästi tehokkaampi kuin lumestimulaatio masennuksen, SUD:n (aineidenkäyttöhäiriön), kokonaisoireiden, negatiivisten oireiden ja kuuloharhojen hoidossa skitsofreniassa; mutta ei GAD:n (yleistyneen ahdistuneisuushäiriön), OCD:n (pakko-oireinen häiriö) oireiden eikä skitsofrenian yleisten positiivisten oireiden osalta.
- Erityisesti tDCS:n masennusoireiden kokonaisparannuksen vaikutuskoot olivat suurempia kuin aiemmissa tutkimuksissa raportoituja, ja ne ovat verrattavissa äskettäin psykoterapioista ja lääkehoidoista raportoituihin vaikutuskoihin.
*Koneellisesti käännetty. Huomasitko virheen?