Myssyhoito tuo toivoa erikoissairaanhoidon potilaiden arkeen

Mari Piirainen, asiantuntijahoitaja, Siunsote

Mari Piirainen on työskennellyt asiantuntijahoitajana Siunsoten neuromodulaatiopoliklinikalla jo kuuden vuoden ajan. Hän on ollut mukana myssyhoidossa alusta saakka ja nähnyt läheltä, miten potilaat – usein monivaiheista ja raskasta hoitohistoriaa kantavat ihmiset – suhtautuvat tähän uudenlaiseen hoitomuotoon.

”Meillä neuromodulaatiopoliklinikalla hoidetaan erikoissairaanhoidon potilaita, joiden masennus on usein jatkunut jo vuosia ja joille on kokeiltu monia eri hoitokeinoja”, Mari kertoo. Hän painottaa, että heidän yksikössään kyse ei ole ensilinjan hoidosta. ”Moni meidän potilaista on käynyt läpi lääkehoitoja ja pitkiä psykoterapioita. Myssyhoito on tullut tähän rinnalle vaihtoehdoksi – ja moni suhtautuu siihen kiinnostuneesti ja avoimesti.”

Erityisen tärkeänä potilaat ovat kokeneet sen, että hoito on itse toteutettavaa. ”Se tuo tunnetta hallinnasta, ja monelle se on iso asia pitkässä hoitohistoriassa”, Mari sanoo. 

Mari näkee myssyhoidon hyvänä lisänä monimuotoisessa hoitokokonaisuudessa. ”Vaikean masennuksen hoidossa täällä erikoissairaanhoidossa tämä ei ole yksittäinen ratkaisu, vaan yksi osa kokonaisuutta – lääkehoidon, terapian ja omahoidon rinnalla.”

Yksi mieleenpainuvimmista tilanteista liittyy nuoreen potilaaseen, joka oli valmistuttuaan yliopistosta jäänyt tyhjän päälle ja ajautumassa syrjäytymisen tielle. ”Hän sai tasavirtahoidosta uuden alun. Kivut helpottivat ja hän alkoi pikkuhiljaa kiinnittyä elämään. Jakson aikana tapahtui oikeita asioita oikeaan aikaan, ja lopulta hän pääsi kiinni arkeen. Se oli todella hienoa nähdä.”

Mari saa paljon palautetta potilailta. ”Ne, jotka hyötyvät, ovat tosi kiitollisia. On myös niitä, jotka saavat vain osittaista apua, ja niitä, joilla ei ole ollut riittävää vastetta. Mutta meidän potilaat ovat vaikeahoitoisia – tämä ei ole verrattavissa tilanteeseen, jossa masennusta hoidetaan perusterveydenhuollossa ensimmäistä kertaa. Silti monelle tämä on ollut merkittävä hoidon osa.”

Lopuksi Mari kiteyttää työnsä ytimen: ”Meidän potilaat suhtautuvat realistisesti. He tietävät, että ihmeparannusta ei ole, mutta kun löytyy keino, joka tuo edes vähän helpotusta – se merkitsee paljon.”