Vilin kokemus masennushoidosta: “En jaksanut tehdä mitään – nyt opiskelen ja raivaan metsää”

Masennus kulkenut mukana jo nuoruudesta

Vili on 48-vuotias vanginvartija, joka on tehnyt töitä koko aikuisikänsä. Masennus on ollut osa hänen elämäänsä jo lapsuudesta saakka ja diagnoosina on keskivaikea masennus. Vaikka elämä tuntui usein raskaalta ja väsyttävältä, työ on säilynyt tärkeänä tukipilarina. Se on tuonut arkeen rakennetta ja rytmiä – jotain mihin tarttua. Vilin kokemuksessa masennushoidosta korostuu erityisesti arjen merkitys ja toipumisen pienet, mutta merkittävät hetket.

Voimat olivat vähissä, mutta työ piti liikkeessä

Ennen myssyhoitoa arki oli hyvin kuormittavaa. ”Ei oikein jaksanut tehdä mitään”, Vili kuvaa. Töissä hän kuitenkin kävi, sillä työ auttoi pitämään yllä rutiineja. Masennuslääkkeitä oli kokeiltu useita, mutta olo ei merkittävästi helpottanut.

Myssyhoito toi toivottua muutosta nopeasti

Jo ensimmäisen viikon tai kahden jälkeen läheiset huomasivat muutoksen. ”Terapeutti ja äiti sanoivat, että olin iloisempi ja energisempi”, Vili kertoo. Itse hän huomasi vaikutuksen muutaman viikon kohdalla – ajatukset kirkastuivat ja olo keveni. Myös nukkuminen helpottui ja hän alkoi nähdä unia, mitä ei ollut tapahtunut pitkään aikaan.

Energiaa metsätöihin ja opintoihin

Hoitojakson aikana voimat alkoivat palautua. Vili huomasi jaksavansa taas tehdä asioita, jotka aiemmin tuntuivat ylivoimaisilta. Hän ryhtyi raivaamaan isänsä vanhaa metsää ja haki opiskelemaan – nyt hän suorittaa sosionomin tutkintoa monimuoto-opintoina. ”Tänä keväänä on ollut enemmän virtaa – jopa niin paljon, että mietin toisen tutkinnon aloittamista.”

Mielikuva itsestä muuttui paremmaksi

Yksi merkittävimmistä muutoksista liittyi Vilin omaan kehonkuvaan. ”Huomasin yhdessä kohtaa, ettei mulla olekaan pienet kädet”, hän sanoo. Myönteisempi minäkuva tuntui selkeältä askeleelta kohti parempaa oloa.

”Pienikin hyvä hetki auttaa eteenpäin”

Alussa iho hieman ärtyi, kun keittosuolaa ei muistanut pestä pois. Rutiinien löytyessä tämäkin jäi taakse. Nykyään Vili käyttää hoitohetken myös rauhoittumiseen: ”Luen 30 minuuttia päivässä. Se on jäänyt osaksi arkea.”

Masennus on monimutkainen ja yksilöllinen sairaus, eikä yhtä ainoaa ratkaisua ole. Vilin kokemukset korostavat, että masennuksen hoitoon kotona liittyvät kokemukset voivat parhaimmillaan tuoda toivoa, voimia ja uuden suunnan elämään – pienin, mutta määrätietoisin askelin.